Elämä ja tuotanto
Kuva: Kersti Juva
Kirjailija Mirkka Rekolan (1931-2014) esikoisteos Vedessä palaa ilmestyi vuonna 1954. Laaja tuotanto, joka sisältää runoteosten lisäksi esseitä ja "maskuja", lyhyitä proosatekstejä jatkui aina vuoteen 2011 saakka. Mirkka Rekola on suomalaisen runouden uranuurtaja monessakin mielessä, erityisesti aforismia ja runouden rytmiä uudistavana kirjailijana. Hänen runonsa saavuttavat tärkeimmän ja myös haastavimman päämäärän: ne liikkuvat elämässä. Tämä ilmaistaan vuonna 1996 ilmestyneen kokoelman Taivas päivystää runossa näin:
Mikä vaeltaa, kun et sinä enkä minä.
Mikä vaeltaa.
Runo joka inkarnoituu
elämästä elämään,
meidän poissaolomme, kullanmusta.
Juoksee vesi vastaan, kevään virta,
ja sinä juokset kengät kädessä.
Mirkka Rekolan runot vaeltavat lukijoidensa matkassa ja näin todella kohtaavat heidät. Runo, joka lähettää minut lukijana matkaan, on ihme - se puhuttelee minua niin syvästi, että tulen elämäni käännekohtaan.
Mirkka Rekolalla on kyky kirjoittaa hetkiä, jotka läpäisevät arkimaailman ikäviäkin faktoja. Lukijalle tämä merkitsee pääsyä avarampaan tilaan; hän voi vapautua tosiasioiden painolastista ja nähdä ratkaisun siinä, missä hetki sitten näki vain umpikujan. Mirkka Rekolan runojen suurin salaisuus onkin niiden voima ylittää yhä uudelleen "joko tämä tai tuo" -ajattelun ahdas kehä. Mirkka Rekola on kirjailijana näkijä ja ajattelija. Yhtä intensiivisesti kuin hän kirjoittaa runoudessaan kevyitä, arkipäivän valaisevia hetkiä, hän myös etsii ulospääsyä maailmamme globaaleista umpikujista.
Katja Seutu